Katatonia: Dead End Kings

"The Dead End King is here. Black wings upon his back."

Blogin avaa itseoikeutetusti arvio Katatonian elokuussa julkaistusta Dead End Kings -albumista. Itseoikeutetusti siksi, että allekirjoittanut on fanaattisella innolla seurannut bändin uraa ja levytyksiä lähtien vuoden 2001 mestariteoksesta Last Fair Deal Gone Down, jota mikään sitä ennen tai sittemmin julkaistu levy ei ole pystynyt voittamaan.

Tilasin oman Deluxe -versioni uudesta levystä heinäkuun alussa. Kyseinen paketti sisältää albumin 2:lla 10" vinyylillä, CD:n bonusbiiseineen, 5.1 miksauksen DVD-Audio -levyllä, 40-sivuisen kirjan, ja …*drum roll*… 200 kappaleeseen rajoitetun käsinkirjoitetun lyriikkalehtisen. Perus Deluxe -paketin sain yli kaksi viikkoa myöhässä levyn virallisesta julkaisupäivästä (hail Spotify), eikä lyriikkaläpyskää ole näkynyt tähän päivään mennessä… Mutta asiaan:

Katatonian edellinen kokopitkä, vuoden 2009 Night Is The New Day teki omissa kirjoissani valtavan särön bändin muuten niin ensiluokkaiseen diskografiaan. Levylle mahtuu niin monta keskinkertaista tai huonoa kappaletta, ettei sitä pysty kuuntelemaan ahdistumatta katatoniamaisten, epätoivolla kyllästettyjen, hienojen biisien sijaan materiaalin luokattomuudesta. Esimerkkinä vaikkapa Nephilim. Tuolloin päättelin biisien laadun olevan suorassa suhteessa niiden säveltäjään, nimittäin NITND:llä laulaja Jonas Renkse oli ensimmäistä kertaa yksin vastuussa leijonanosasta levyn biisejä. Aiemmilla levyillä biisit oli tehnyt pääasiassa joko kitaristi Anders 'Blakkheim' Nyström tai herrat yhdessä. Omien sanojensa mukaan Nyström oli tuolloin täysin lukossa uuden materiaalin suhteen, ja myös uudella levyllä valtaosassa biisejä löytyy säveltäjän kohdalta Renksen nimi.

Dead End Kings on onneksi kuitenkin paluu takaisin oikealle polulle tuttuun, sydäntä raastavaan Katatonia -sielunmaisemaan. Levy sisältää totutun laadukasta materiaalia alusta loppuun rimanalitusten loistaessa poissaolollaan. Heti toinen biisi, The Gathering-vokalisti Silje Wergelandilla vahvistettu "The One You Are Looking For Is Not Here" osuu komeasti maaliin. Levyn myötä vahvistuu käsitys siitä, että Katatonia on aikojen saatossa luonut aivan oman hiekkalaatikkonsa, jonka puitteissa heidän musiikkinsa operoi. Bändillä on ehdottoman tunnistettava soundinsa, josta myös levyn itsevarma ja juhlallinen nimi ("Umpikujan kuninkaat") juontaa juurensa. Toisaalta nyky-Katatonian musiikissa on elementtejä, joista he ovat velkaa muille edelläkävijöille, eritoten Toolille; eihän ole mikään salaisuus että herrat säveltäjät ovat kyseisen bändin faneja. Rytmisesti kikkailevat, junnaavat riffit kilistävät tuttuja kelloja, ja Dead Lettersin intro hipoo jo hyvän maun rajoja, Jambi anyone ?

Mutta syyttelyt sikseen, käsissä on kaikilla mittapuilla ensiluokkainen voimannäyte ruotsalaisilta melankolian mestareilta. Kappaleiden jylisevät riffit ja alakuloiset melodiakulut iskevät suoraan tunnehermoon. Taas kerran. Oli se sitten Hypnonen päällekäyvä kertosäe, hienovaraisesti Katatonia-historiaa kierrättävä, hauras Undo You tai Dead Lettersin metallinen vyörytys, mehukkaita hetkiä riittää, ja levy kantaa hienosti koko mittansa.

Kuten NITND:lla, on myös tällä levyllä mukana "6:s jäsen" Frank Default, joka hoitaa asiaankuuluvat koskettimet ja säksätys-ohjelmoinnin. Erityismaininta täytyy antaa rumpali Daniel Liljekvistille. Yhtä tyylitajuista soittajaa saa hakea, ja tälläkin levylllä herran suoritus palvelee musiikkia täydellisesti. Oman osansa keitokseen tuovat myös bändin uudet jäsenet, kitaristi Per Eriksson ja basisti Niklas Sandin.

Jos levyä voi jostain asiasta moittia, on se biisimateriaalin tasapaksuus. Yksittäiset huippubiisit ovat harvassa, ja Katatonialle tyypillisiä sovituksellisia kikkoja viljellään laajalti. Silti, vuoden TOP 5:een heittämällä.

****1/2